Vuosaaren historiatiet

Kuva: Tankovainiosta 11/06

TIE
Tiellä on monta merkitystä. Tie on kulkuväylä eri muodoissaan. Se on myös runoissa ja kirjallisuudessa väylä, jota kuljetaan rakkauteen ja kuolemaan.
Tunnetasolla kuljetaan omaa tietä ja hypätään joskus tien sivuun. Myös eri uskonnoissa tietä käytetään vertauskuvana. Tie vaikuttaa tunteisiimme. Jokainen varmasti muistaa pienellä miettimisellä, maalla ollessaan, heinittyneet kukkaloistossa olleet niitty- tai rantatiet tai kuinka lämmin, harmaa savi tursui varpaiden välistä kävellessä uimaan tai myymäläautolle. Kun muiston tiestä saa mieleensä se synnyttää monesti kaipuun tunteen maalle ehkä kuvajaisen jo pois menneestä mummosta tai vaarista.
Tiellä on ollut aina merkittävä vaikutus kaupan käytiin, ihmisten liikkumiseen ja tietoisuuteen muusta maailmasta. Tiet ovat rakentuneet ja saaneet sijansa erinlaisten tarpeiden vuoksi.
Ihminen on aikojen alussa seuraillut eläimien synnyttämiä polkuja, koska ne ovat noudattaneet järkeviä reittejä, vesistöjen reunoja, harjuja, kannaksia ja kapeita salmia. Näiltä reiteiltä oli myös helppo tavoittaa saalista, kun eläimet vuodenaikojen mukaan vaihtoivat elinpaikkaansa. Kun ihminen alkoi käyttää hevosta, purilaita ja kärryjä tuli tarpeelliseksi oikoa ja tasoittaa reittejä. Talot olivat tuolloin harvassa ja kaikki ne käytettiin hyväksi levossa ja ruokatarpeiden täydennyksessä, joten tietkin alkoivat ohjautua talojen pihojen kautta ja viljelysten reuna-alueilla.
Kylien väliset tiet syntyivät yhteisistä tarpeista.
Vaikka ulkopuolisia tai naapurikylän väkeä ei aina siedettykään, käytiin naapurissa naimakaupalla ja yhdessä puolustettiin kalavesiä ja metsästysmaita.
Sodat synnyttivät tielle erityistarpeet. Monesti tiet kulkivat pitkiä korpitaipaleita, soisia hetteikköjä, purojen ja jokien leikkaamia maastonkohtia.
Harjuteillä saattoi olla mäntyjen juurakoita ja isoja kiviä. Suuret ratsujoukot, nelipyörävaunut ja tykit vaativat teiltä paljon ja niinpä niitä alettiin varustamaan kiveyksillä ja silloilla, suurempia mäkiä loivennettiin ja kierrettiin. Myöhemmin linnojen ja suurten asutus keskittymien väliset tiet hoidettiin ja kunnostettiin tilakohtaisilla velvoitteella. Suomessa ensimmäiset varsinaiset tiet ovat kulkeneet Turun ja Viipurin, Turun- ja Hämeenlinnan sekä länsirannikkoa Turusta pohjoiseen. Teiden historia on mielenkiintoinen tutkimusalue, sillä se kertoo miten alueella on aiemmin eletty. Suunta kertoo, missä kauppaa käytiin ja mistä suunnasta saatiin vaikutteita tapoihin ja kieleen, myös löydetyissä käyttö- ja koriste-esineissä näkyy yhteys eri alueiden ja maakuntien välillä.
Vesitiet ovat olleet aina järvi- ja jokialueilla merkittäviä kulkuväyliä. Niiden ja teiden yhtymäkohdat ovat olleet merkittäviä kohtaamis- ja kauppapaikkoja.
Niinpä yleensä näissä kohdin onkin nyt merkittäviä kaupunkeja ja kylätaajamia.
Vuosaaressa on voimakkaasta rakentamisesta huolimatta vielä nähtävillä muutamia lyhyitä pätkiä historiallisista teistä. Vuosaari on ollut sijaintinsa vuoksi vilkkaan vene- ja laivaliikenteen kauttakulku paikka. Saarella on luultavasti ollut pysyvää asutusta jo ennen viikinkiaikaa.
Vartiokylänlahden toisella puolella sijaitseva Linnavuori on oletettavasti ollut viikinkiajan linnoitus, mutta itä-Helsingin alueella on useita ”merkkituli” mäkiä ja-vuoria, jotka kertovat reitin Hevossalmesta, Vartiokylänlahden kautta Porvarinlahdelle olleen merkittävä itä-länsi suuntainen reitti.
Vuosaaren puolella on saman korkuinen huippu kuin Linnavuori. Vanttikallio, joka oletettavasti on liittynyt kapean lahtireitin vartiointiin tai suojalinnoitukseen, josta tosin ei ole mitään rakenteita nähtävillä, mutta laelta löytyy mm. pronssikautinen hauta.
Ennen Vuosaaren sillan rakentamista, saareen kuljettiin Kallvikintietä ”Senkanmäen” kautta, mutta vanhempi reitti on kulkenut nykyisen Mela- ja Rantakiventien kautta.
Reitti Mellunkylän puolella jatkuu Tankomäen yli Fallbackan tilan kautta Vartio- ja Mellunkylään sekä itään, Östersundomiin ja Sipooseen, Nybondasin ja Vesterkullan tilojen kautta. Kaupunkiin kuljettiin Vartiokylä-Myllypuro-Viikki (Latokartano) usein myös Malmin kautta. Tankomäen päällä on myös pronssikautinen hauta, kertomassa alueen pitkästä historiasta. Tielinja todennäköisesti on paljon vanhempi kuin oletetaan. Salmi on ollut kapeimmillaan juuri tuossa kohdassa, silloin kun Vuosaari oli vielä veden ympäröimä saari. Paikalla tuskin on ollut siltaa, mutta tavaraa, hevosia, karjaa ja ihmisiä on todennäköisesti kuljetettu yli köysin ohjatulla lautalla eli lossilla sekä veneillä. Salmi on ollut myös hyvä kalastuspaikka kalojen noustessa kutemaan suojaisiin lahtien poukamiin. Kauppapaikkana aluetta on hyödynnetty melko varmasti.
Koostan parhaillaan -Vuosaaren historialliset tiet - lehtijulkaisusarjaa, johon aion koota maastossa vielä havaittavia tien pätkiä ja kertoa niistä, niin paljon kun tietoa olen saanut kasaan. Pyrin kirjoittamaan tiet yksittäisinä kokonaisuuksina, mutta jos tiestä ei ole paljon historiallista materiaalia tai tie on merkitykseltään vähäinen, yhdistän useammasta tiestä sopivan kokonaisuuden. En halua tehdä tätä työtä yksin ja niinpä toivonkin saavani Teiltä kaikilta apua. Pienetkin tiedon murut, kertomukset ja valokuvat ovat erittäin tärkeitä paloja tässä palapelissä. Vuosaaresta on vähän kirjoitettua historiaa tallella, useista kuntamuutoksista ja vähäväkisyydestä johtuen,
joten monessa historiankirjoituksessa joudumme turvautumaan, joko osin tai kokonaan olettamukseen, mutta ne ovat usein niitä juttuja, joista halutaankin keskustella eniten.