Itä-Helsingin taideseura

index.htm

Anders De Bruce (muodostumassa)

8. Kallvikintie

Kuva 1. Rivelinniemi (ent. Talludd)

Kallvikintie on yksi Helsingin erikoisista "kaduista". Se oli aikoinaan taksikuskien painajainen ( ennen GBS ). Tie alkaa käytännössä Rivelinniemeltä ja numerolla 9 muuttaen nimensä Kallahden peruskoulun kohdalla Kallahdenraitiksi, kadoten yllättäen jyrkkäkallioiseen Pohjavedenpuistoon, jonka "oikea" nimi on Harjukallio.
Kallvikintie pullahtaa taas Vuotien jälkeen nykyvuosaarelaisen tietoisuuteen ja jatkaa kulkuaan pohjoiseen, kunnes taas tulee tien katkeaminen, kiertoliittymä. Yllättäen Kallvikintie jatkaakin matkaansa kohti Itäväylää, liittyen siihen, historiallisen Fallbackan tilan rakennuksia hipoen. Liittymä tulee siirtymään parisataametriä idemmäksi ja vapautuvalle alueelle rakennetaan lisää asuintaloja.
Vanha tie on saanut taipua moneen ja sen kunniaa on pyritty horjuttamaan eri vuosikymmeninä, jopa vuosisatoina.
Miksi tie on ollut niin merkittävä?
Tie näkyy jo 1698 painetussa kartassa Neder Kalvijk-nimisenä.
1700-luvun lopun kuninkaankartastossa tie on hieman eri linjassa, mutta PORSLAHDEN RATSUTILAN kautta kulkeva reitti on ajalle ja käytölle perustuvaa.
Venäläisessä topografikartassa vuodelta 1873 tie on merkitty kulkemaan Fallbackasta Tankomäen kautta KUNINGATTAREN "saareen" saakka.
Nykyisin entistä tielinjausta on näkyvissä Kallahdenniemellä, Pohjavedenpuiston itäreunalla, josta monella 1950-luvun nuorella on mielenkiintoiset muistot, sillä paikalla oli katos (Bussi, tavara-asema), jossa Vuosaaren nuoret tapasivat toisiaan. Yläpuolella kalliolla oli ns. Mäkisen keinu, joka oli myös nuorten suosiossa.

Kuva 2: Pohjavedenpuisto (itäreuna)

Vuotien jälkeen maastossa erottuu mielenkiintoinen risteysalue.
Vanhan Vuotien ja Kallvikintien risteys oli yksi merkittävistä tapahtumapaikoista Vuosaaressa, sillä siellä oli mm. kaksi kioskia, "pallokenttä" ja alueella oli joskus tivolikin.
Tähän kohtaan oli suunniteltu myös Vuosaaren uusi keskusta-alue, metroasemineen 1980-luvulla.
Vanha tielinjaus näkyy kävelytien pohjana, joka jatkuu Lokitielle saakka.
Kallvikintie tulee näkyviin useassa kohdassa edettäessä pohjoiseen, tosin puolimetriä alempana nykyistä tiekorkoa. Parhaiten se näkyy Rastilantien (Shell) vastapäätä sekä Rantakiventien risteyksessä. Kallvikintien linja on aidommillaan Kurkimoision kohdalla, jossa tie tekee mutkan metsässä, kiertäen vanhan tykistöaseman kts. 1. Kurkimoision- ja pohjois-Vuosaaren tykkitiet.

Tämä oli Vuosaaren historialliset tiet sarjan viimeinen osuus. Tiesarja tulee, ehkä kesän aikana myös Vuosaari-Seuran sivuille: vuosaari.fi. Tutustu myös kaupunkipolkuihin samoilla sivuilla.

(jättäkää kommentteja jos löydätte virheitä tai tiedätte enemmän, jostakin tiestä tai siihen liittyvästä).

Lähteet: Helsingin Vuosaari-Nordsjö kirja
(P. Lampi). Elämää Vuosaaren Kallahdessa kirja (T. O. Lassenius).

Kuninkaan kartasto, Vuosaaren kirjasto, internet,

7. Kallvik-Ramsinniementiet

Kallvikin suunnasta Ramsinniemeen on johtanut ainakin kaksi reittiä, jotka todennäköisesti ovat eriaikaisia. Lisäksi rantaa myötäillen on kulkenut ainakin hevosella kuljettava väylä. Rastilan kartanon historia kertoo myös alueen maankäytöstä ja tielinjoista. Vanhat pellot ja laidunalueet antavat viitteitä tiestöstä, joka kyseisellä alueella (Iso Kallahti-Meri Rastila-Ramsinniemi) on ollut 1800-1900-luvuilla melko vaatimatonta.
Aiemmin n.1540-1620-luvuilla oletettavasti Ramsinniemen Kortlahdessa sijainnut kuninkaallinen laivatelakka, Norsö Bankstad todennäköisesti muovasi aluetta kaikista eniten, sillä yli kahdensadan työmiehen telakka sahoineen, pajoineen, majoitusalueineen on ollut valtava rasite luonnolle. Pajoille tarvittavan hiilen, sahatavaran ja polttopuiden tarve on ollut valtava ja se on luultavasti tehnyt niemestä puuttoman raiskion. Lähisaaret ovat todennäköisesti saaneet saman käsittelyn.
Täytyy muistaa, ettei tuolloin metsää arvostettu sinällään, ainoastaan pellot ja laidunalueet olivat arvokkaita ja ne olivatkin vaurauden merkki.
Rantatien lisäksi ylempänä kulki tie, jonka voi katsoa lähteneen Saseka Oy portilta (nyk. SASEKA asukastalo) entistä Leikosaarentien uraa (nyk. Leikosaarenraitti), joka kulki hieman rannempana nykyistä oikastua linjaa. Vanhempi reitti on todennäköisesti kulkenut hieman alempana kulkevaa hiekkapintaista kävelytietä ja jatkunut Kallahden peruskoulun ja kentän välistä Sjökullan risteykseen, jossa taas erkanee vanha ja uudempi tielinja. Vanha tielinja on kulkenut Sjökullan tien kautta, ylittäen nykyisen Harbonkadun jatkuen Ole Kandelinin puistoon, josta se on Ramsinniementie 6 ja 8 tonttien takaa, kallion reunaa mukaellen liittynyt Ramsinniemen tiehen.

Uudempi tie tuli suunnilleen nykyisen Meri Rastilantien ja Ramsinniementien linjaa. Ole Kandelinin puistosta Ramsinniementien yli Rysäpuistoon on vanhojen karttojen mukaan havaittavissa vanha tilatie, joka kulkee aina Rastilan kartanon entiselle pihamaalle, joka on sijainnut Märssykujan ja Metroaseman välillä.
Myös Ramsinniemen suuntaan Meri-Rastilan metsäpuiston kautta on kartanolta kulkenut rantatie (nyk. kävelypolku).

kts. Lahtipolku:http://www.sll.fi/yhdistykset/helsy/kartta.htm
vuosaari.fi/vuosaariNYT/kaupunkipolut

Kuvat: 1. Kuninkaan kartasto. 2. Rastilan kartano ( tämä rakennus 1800-luvun alusta )

3. Fiiliskuva Kallahden niemeltä (teiden välistä johtava kävelypolku uimarantaan)
KARTTA:FONECTA 32 H4, 5. 32 A 4, 5

6. Vuosaaren kartanon ja Porslahden ratsutilan peltotiet

Porslahdentien ja Itäreimarintien välinen peltoaukea oli Vuosaaren kartanon ja Porslahden ratsutilan yhteinen viljelyalue.
Alueella risteilee vieläkin muutamia selkeästi havaittavia teitä, joista muutamalla on ikää sata- sataviisikymmentä vuotta, mutta vanhimmat tiet näkyvät jo Samuel Brotheruksen kartoissa vuodelta 1698. Brotheruksen serkun poika kappalainen Karsten Backman omisti tuolloin Vuosaaren kartanon, joka oli nimeltään Backmanin tila. Porslahden tilaa hallinnoi tuolloin hänen toinen serkunpoikansa.
Peltotiet eivät olleet syntyneet herrasväen ratsujen ja rattaiden kulkemista varten, vaan niitä käyttivät työväki ja ne syntyivät käytännön tarpeesta. Usein tiet syntyivät luonnollisille kulkupaikoille, jonka määrittelivät suot, ojat, mäntykankaat, kalliot ja muut maaston kohdat, jotka helpottivat kulkua tai lyhensivät matkaa. Näitä teitä kuljetettiin työhön pelloille, haettiin vettä karjalle, polttopuita liiteriin, ladoista heinää, vietiin viljaa myllylle, maitoa ja perunoita kaupunkiin. Talvella saattoi myös herrasväki kulkea näitä oikoteitä rekikyydillä.
Pohjois-etelä suuntaisista teistä ehkä tärkein oli kartanon ohi kulkeva, osin kovapohjainen

(nyk. Itäreimarintie), joka kulki silloista Vuosaarenlahden länsireunaa Niinisaareen ja saaren ulosmenotielle (nyk. Niinisaarentie ).

Toinen tie kulki kartanolta Villabackan (nyk. Omenamäki ) ohi "kellarinmäen" risteykseen ja siitä alas pellolle, jossa se tavoitti

( nyk. Porslahdentien ) ylittävän Länsi-itä suuntaisen tien.
Kolmas kulki kellarinmäen kautta Porslahden tilan pihaan

( sijaitsi suunnilleen Porslahdentie 21-23 rivitalojen kohdalla )

ja jatkui Porslahdentie 24 kohdalta pellolle, liittyen sekin samaan länsi-itätiehen.

Neljäs tie oli suunnilleen Porslahdentien linjassa kulkenut kovapohjainen tie.
Länsi-itätie voidaan katsoa alkavaksi Marielundin tai tarkemmin Vuosaaren ylä-asteen nurkalta.
Tie seurasi nykyistä Lokkisaarentien linjaa Porslahdentien yli pellolle.
Toinenkin väylä, joka on myöhäisempi tulee viereisen nurmialueen läpi puron reunaan ja yhtyy Porslahdentien kohdalla. (ilmeisesti ollut vain Marielundintilan käytössä). Pellolla tie haarautui. Pohjoinen haara nousi nimettömälle mäelle Porslahdenpuistossa, ( kts. kohde http://www.vuonet.fi/kaupunkipolut/Pohjois-%20ja%20Keski-Vuosaari/31Pohjois-jaKeski-Vuosaari.html ja liittyen Itäreimarintiehen. Itäinen haara kulki pellon yli toiselle peltosaarekkeelle, josta ylikuljettuaan liittyi myös Itäreimarintiehen. ( saarekkeella on ollut iso lato tai talli ja ehkä muitakin rakennelmia ).

Laajalla peltoalueella on asuntorakentamisesta huolimatta säilynyt vanha tieverkosto hyvänä ja sitä on edesauttanut kaupungin järkevä ja kaukonäköinen kevyenliikenteen reittisuunnittelu, sillä lähes kaikki vanhat tiet, joita on ollut mahdollisuus säästää on säästetty. Ne ovat kevyenliikenteen verkoston alla. Jo muutaman vuosikymmenen ikäiset tiet saattavat kadota maisemasta, jos niiden käyttö kokonaan lopetetaan.

kartta: Fonecta 33 B 2-3 C3

Lähteet:

Samuel Brotheruksen Helsingin pitäjänkartat 1698.

Kuninkaankartasto 1776. Muu kartta-aineisto.
Hgin Vuosaari-Nordsjökirja/ P.Lampi 2005. Internetaineisto

5. Marielundin tilatiet

Marielundintila oli jaettu Porslahden ratsutilasta ja se sijaitsi nykyisellä kirkonmäellä, Satamasaarentie 7. Tilan päärakennuksen paikka oli suunnilleen kirkkorakennuksen alla.
Alueen tie- ja polkuverkosto oli melkoinen, johtuen helppokulkuisesta, kuivasta kangasmänniköstä. Kirjoitettua reittiselostusta on ehkä vaikea seurata, mutta kartta auttaa hahmottamaan eri reitit ( Fonecta 33 A3 ja B3 ).

Kallvikintiellä pohjoisin tiehaara tilalle oli Kangaslammen eteläpuolella, josta tie kulki nykyisen Heteniitynkentän (Monttu) länsireunaa.
Tien pohja näkyy Heteniityntie 2 ohi kentälle tulevana kävelytienä. Tie jatkui kallion reunaa pitkin koulun (Vuosaaren yläaste) länsikulman kohdalta tilan pihaan.
Koulun pohjoispuolella, Vuosaaren puistopolun kohdalla oli risteysalue, joka on hyvin tunnistettavissa vieläkin katsottaessa paikkaa hieman etäämmältä. Suuret, nuorena kolhiintuneet männyt ovat monesti hyvä merkki pääteltäessä liikkumista
ja ihmisen toimintaa. Vaikka en olisi vanhoista kartoista ja muista lähteistä saanut varmuutta, olisin voinut lyödä vetoa vanhan risteyksen olemassa olosta. Mäntyjen kolhiintuminen kertoo hevosten kiinnittämisistä nuoriin puihin, reellä liikkumisesta, soran ajosta, auraamisesta, lanaamisesta ja nuorison kokoontumisista.

Erkanevat tiet risteyksestä:

pohjoinen, Kangaslampi (1 ja 2 )
Itä, Porslahden-ja kartanon pellot sekä molemmat tilat. (3)

Etelä, Marielundin piha ja pellot sekä Porslahden tilatie. (4 ja 5)

Länsi, Kallvikintie ja Rastila.(6)

Kallvikintieltä haarautui vielä kaksi tietä tilalle. Toinen kulki suunnilleen Koukkusaarentie 5 kohdalta viistosti yli ja kolmas suunnilleen nykyisen Satamasaarentien kohdalla.
Vuosaaren kartanon suuntaan tie kulki Satamasaarentien yli viistosti Ulappasaarentie 1-3 (terassitalot) kohdalta Vuosaarentien suuntaan.
Marielundista lähti tie itään Porslahdentilalle, joka sijaitsi suunnilleen Porslahdentie 21-23 kohdalla tilatie, joka nousi Mallasmäelle Punakiventie 5-7 välistä ohittaen riihen, tallit ja ladot. Tie on hyvin nähtävissä maastossa. Molemmissa päissä on asunto-osakeyhtiöiden rautapuomit. Paikalle pääsee parhaiten pohjois-etelä suuntaisia polkua. (huomioi, että tietä on tuettu kivetyksellä ja sementillä).

Yläasteen itäpuolella on vielä selkeästi nähtävissä vanhan pellon sarkaojat nyt jo rämettyneellä Marielundin pelloilla. Peltojen takana on metsäinen saareke, jossa on oletettavasti ollut suuri lato (tai vastaava) ja kaksi perunakellaria. Mäen pohjoisreunalla sijaitsi todennäköisesti Marielundin työntekijöiden käytössä ollut talo. Etelälaidasta löytyy myös kahden huoneen asumuksen rauniot, joista ei ole tietoa (jos joku muistaa ottakaa yhteyttä tai laittakaa kohteen kommenttiin).
Tilan kellarin jäänteet näkyvät "kirkonmäen" eteläkärjessä.

4. Rastilantie (Kallvikintie)

Vuosaaren Shell-huoltoaseman kohdalta haarautuva Rastilantie on vanha kartanoon johtava tie ja se kulkee lähes samoilla sijoillaan kuin ennen alueen voimakasta rakennuskautta 1965-80. Pohjois-Rastilan aluetta on rakennettu monessa eri vaiheessa alkaen kartanon työväen, muonamiesten ja torppareiden asuntotarpeista, toisen maailmansodan jälkeiseen rintamamiestalojen rakentamiseen, jatkuen Sasekan työntekijöiden ja tehtaan aliurakoitsijoiden asuintonttien tarpeisiin.
Rivitaloasutus voidaan katsoa alkaneeksi 1965, josta se on jatkunut täydennysrakentamisena aina 2000-luvulle saakka. Tien varrella tontit ja niiden käyttötarkoituskin on muuttunut vanhasta kallion päällä seisoneesta punaisesta, hirsitorpasta, vanhusten palveluasuntoihin. (Lillesgården) ja laajoista kasvihuonealueista rivitaloasunnoiksi. Tie on saanut leveyttä ja sitä on oikaistu asemakaavatieksi, mutta tielinja on säilynyt muilta osin paitsi liittyessään Kallvikintiehen liittymä oli aiemmin sataviisikymmentä metriä pohjoisempana. Kallvikintie 74 kohdalla on nähtävissä vanha tieura,(kuva 1) joka kulki nykyisten talojen kohdalla seuraten kallioleikkausta, tullen Pilssikujan yli ja liittyen kallion reunassa nykyiseen tielinjaan.

kuva 1.

Huoltoaseman takainen kalliopainanne oli suota ja siksi tie oli linjattu aivan kallion reunaa pitkin, jossa oli kuivempaa ja tie oli helpompi tukea. Suopainannetta käytettiin 1950-luvulla ajan tyyliin kaatopaikkana, jonne asukkaat toivat roinaa pihoiltaan ja liitereistään. Risteyksen toisella puolella on vanha Kallvikintie näkyvissä. (huomio vanhan tien korko). kuva 2.
eero.hilden@vuosaari.fi

Kartta: FONECTA 33 /A3